<!-- @page { margin: 2cm } P { margin-bottom: 0.21cm } -->

Jatkaakseni roistolistan aloittamaa trendiä, teen nyt samanlaisen listan Disneyn sankareista. Kuten edellinenkin lista, tämä on hyvin subjektiivinen kokonaisuus, vaikka pyrinkin antamaan selityksiä jokaiselle valinnalle.

20) Mikki Hiiri

Koko Disney-korporaation imagohahmo ja ikonisin Disney-hahmo koskaan, Mikki Hiiri ei juurikaan minulta suosiota tai kiinnostusta saa; ainut syy miksi hän edes on tällä listalla on Mikin dekkaripokkari -sarjan särmikkäämpi versio pallokorvasta sekä se fakta, että hän on niin tunnettu ja kuuluisa, itsensä Walt Disneyn alkujaan näyttelemä hahmo. Mikki on kieltämättä tarmokas, energinen ja optimistinen henkilö, mutta juuri hänen yltiöpositiivisuutensa minua hermostuttaakin. Tuntuu, että mikä tahansa saisi tämän  jyrsijän hihittelemään ääneen. On kuitenkin se sanottava, että Mikki on kuitenkin aidosti hyvä sydämeltään ja mukavakin; hän ei vain esitä sellaista. Hänen tarmonsa on usein juuri se asia, mikä ajaa häntä ja hänen ystäviään voittoon tai ainakin onnelliseen loppuun kun muut olisivat jo luovuttaneet. Ja usein se on juuri Mikki, joka lopulta asian selvittää (ja vain äärimmäisen harvoin hän on itse minkään sotkun aiheuttaja; siinä mielessä hän on hyvinkin klassinen sankari). Mutta minun listallani ei Mikki Hiiri korkeammalle pääse ja tuskin koskaan tulee pääsemäänkään.

19) Herkules (Herkules)

On tietyllä tavalla ironista, että sankarielokuvan päähahmo, joka koko elokuvan ajan pyrki sankariksi, on näinkin matalalla listallani. Syy on yksinkertaisesti ja suoraan sanottuna se, että Herkules ei ole hahmona tai luonteena kiinnostava: hän on kyllä klassisen kasvutarinan päähenkilö, mutta hän jää silti paljon muiden hahmojen varjoon elokuvassa; Megara ja Phil ovat häntä kiinnostavampia ja elokuvan roisto Haades on selvästi monipuolisempi ja luonteeltaan voimakkaampi kuin puolijumalavihamiehensä. On sinänsä kiinnostavaa, että muinaiset kreikkalaiset olisivat pitäneet Herkuleksen (heille Heracles) uran alkuvaihetta hänen surmatessaan hirviöitä ja estäessään luonnonkatastrofeja paljon enemmän sankarillisena kuin sydämensä seuraamista ja rakkauden tunnustamista; kreikkalaiset sankarit eivät jälkimmäisessä yleensä loistaneet. Herkules kilpailee myös legendaarisen Hercules: The Legendary Journeys -sarjan Herkuleksen kanssa ja häviää pahasti (Kevin Sorbon esittämä Herkules, vaikka edelleen kaukana myyttien Herakleesta, on henkilönä paljon kiinnostavampi ja vahvempi kuin Disneyn Herkules).

18) Purri (Hiidenpata)

Purri, Hiidenpadan karvaturri (hah! olipa hieno riimivitsi) on minusta täysin sietämätön hahmo. Pelkurimainen, muka-söpö ja feikki-hellyyttävä ärsyttävällä äänellä ja puhetyylillä varustettuna Purri on minusta ansainnut paljon enemmän vihaa kuin Jar Jar Binks ikinä. Mutta Purri on myös samalla se hahmo, joka minusta eniten ansaitsee sankarin viitan kyseisessä elokuvassa. Siinä missä Taran tai Elenna voisi olla ilmeisempi vaihtoehto, se on Purri, joka tekee äärimmäisen uhrauksen ja uhraa henkensä muiden vuoksi. Hän ei usko tai oleta, että hänen uhriaan muistettaisiin tai että siitä välitettäisiin; hän ei tavoittele kunniaa eikä mainetta: hän tekee tämän uhrauksen siksi, että muut pelastuisivat ilkeän kuningas Hornansarven epäkuolleiden armeijalta. Vain harvoin on Disney-hahmo tehnyt näin tietoisesti ja näin selkeästi itse, ilman sähläystä tai sattumia ennen sitä, päätöksen, josta ei heru mainetta, vaan ainoastaan haudan hiljaisuus. Vaikka kolme noitaa myöhemmin nostavatkin Purrin kuolleista, niin hänen uhrauksensa pysyy jollain tavalla erillisenä mielessäni edelleen kaikista muista vastaavista uhrauksista, mitä Disney-elokuvissa on tehty. Purri tiesi, ettei tulisi takaisin; mutta hän uhrautui silti. Siksi hän on sankari. Ei sankari, jonka kaltaista kuvittelisimme, vaan sankari, jonka kaltaista tarvitaan.

17) Will Turner (Pirates of the Caribbean)

Alun perin Will Turner, tuo merirosvosaagan kirkassilmäisin ja -otsaisin hahmo, piti jäädä kokonaan pois tältä listalta. Mutta kuin ihmeen kaupalla hän pääsi sittenkin sankarilistalle siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikista elokuvan "hyvistä" hahmoista Willillä on epäitsekkäin motiivi ja hän sentään pyrkii toimimaan oikein. Ykkösosassa Will Turner on varsin suora sankarihahmo (vastineena Jack Sparrow'n epäsuoralle sankarihahmolle), mutta kakkos- ja kolmososat hämmentävät vesiä ja tekevät kaikista manipuloivia paskiaisia (Barbossasta vähiten, joka surettaa minua suuresti). Mutta kaiken tämän hämmennyksen keskellä Will ei janoa kostoa kuten Elizabeth ja Davy Jones; ei rikkauksia ja kuolemattomuutta, kuten Barbossa ja Jack; ei tyranniaa, kuten Beckett; hän haluaa vapauttaa isänsä, Bill Turnerin, Davy Jonesin orjuudesta. Se voi olla hämmentävä ajatus, mutta tämä on elokuvasarjan tehtävistä raskain, koska samalla Willin tulee kohdata Davy Jones suoraan (ja kuten lopulta myös kävi, ottaa vastaan sielujen lautturin epäkiitollinen tehtävä). Vaikka Will on varsin neutraali persoonaltaan (tai kenties liian idealistinen), niin hän silti on sankarina kaikista puhtain koko elokuvasarjassa.

16) Megara (Herkules)

Megara on Disneyn voimakkaimpia naishahmoja Esmeraldan (joka myös löytyy tältä listalta; olen heikkona vahvoihin naisiin, sue me) kanssa. Megara on kenties Esmeraldaakin vahvempi ja selvästi modernimpi (johtuen elokuvan pop-kulttuuriviitteistä ja modernista tyylistä) myös. Megara on ironinen, itsevarma, älykäs ja kokenut nainen, joka uskaltaa puhua jopa jumalalle suoraa puhetta (vaikka saamme käsityksen, ettei Megara toisaalta ole juurikaan nähnyt Haadesta itselleen vihaisena ja oppii ehkä liian myöhään, miten paha manalan herra todellisuudessa on). Kiinnostavasti Herkuleksen ja Megaran rakkaustarinoissa on paljon yhtenäisyyttä: kumpikin tekee legendaarisen paholaisen sopimuksen kanssa pelastaakseen rakastamansa henkilön vain tajutakseen, että tämä oli tapahtunut melkeinpä tyhjän takia. Ja kumpikin pelastaa toisensa: Megara pelastaa Herkuleksen kaatuvan pilarin alta ja Herkules taas noutaa Megaran kuolleiden valtakunnasta. Megara on vahvempi henkilönä kuin Herkules, huolimatta Herkuleksen fyysisestä voimasta ja tämän takia tämä itsevarma neitokainen ohittaa tarinan oletetusti ilmiselvän sankarin omalla listallani.

15) Aku Ankka

Aku Ankka on hieman hämmentävä valinta sankariksi: hän on äksy, laiska, huonotapainen ja aika usein jopa häijy. Mutta Ankan Aku kuitenkin pitää huolta kolmesta lapsesta, jotka eivät ole hänen ja kestää saitaa enoaan vaikka tämä kohtelee häntä usein huonosti; ja useammin kuin kerran Aku on pelastanut ankanpojat Tupun, Hupun ja Lupun ja jopa enonsa (Eli Roope-sedän, jos Ankkain suvun sukupuu on teille tuntematon) kuoleman suusta ja auttanut pyytteettömästi muita ympärillään. Aku jaksaa tehdä kiittämättömiä, raskaita ja suorastaan ahdistavia töitä (kitisten tosin) huonolla palkalla, koska haluaa pitää katon poikien pään päällä. On kiinnostavaa että kun Aku menettää työnsä, niin hän ei ajattele yleensä ensiksi itseään: ensiksi hän miettii, että miten hän pitää pojat ruoan ja juoman äärellä. Aku voi olla äkkipikainen riitapukari, joka sählää kaiken ja on huonon onnen valittu, mutta hän on samalla myös arjen sankari (ja jokin hänen pessimismissään ja epäonnessaan suorastaan vaatii empatiaa osakseen). Ja ihan vain tiedoksi, Aku voittaisi Mikin tappelussa, onhan Akulla niin paljon aggressioita purettavana, ettei se kikattava jyrsijä ehtisi edes hihittää ennen kuin Aku olisi jo kurkussa kiinni.

14) Sally (Painajainen ennen joulua)

Tämän Halloween-hehkuisen tarinan sankari ei suinkaan ole Jack Skellington (joka on kuitenkin kyllä tarinan primus motor, perimmäinen liikuttaja), vaan hiljainen ja ujo, hullun tohtorin kokoon kursima kaunotar Sally, joka yksin Halloweenin asukkaista ymmärtää joulun kaappaamisen typeryyden ja vääryyden. Vaikka halloweenilaisista vain Oogie-Boogie (sekä ne kolme ärsyttävää mörkökäskyläistä, joista näin eräässä larpissa ikimuistoisen ja jopa Saatanan sydäntä hellyttävän tulkinnan) on aidosti ilkeä, niin suurimmalla osalla on varsin vinksahtanut käsitys maailmasta. Sally hyväksyy Halloweenin omat sisäiset säännöt, mutta ei sitä, miten niitä yritetään soveltaa muuhun maailmaan - eikä missään nimessä sitä, että joku kaapataan vasten tahtoaan ja pidetään vankina (tässä varmaan Sallyn oma kokemusmaailma antaa hänelle tukea). Sally jää kuitenkin hieman passiiviseksi ja jopa luonteettomaksi hahmoksi, tästä syystä hän ei ole erityisen korkealle noussut suosiossani.

13) Esmeralda (Notre Damen kellonsoittaja)

Huolimatta vahvasta luonteestaan ja aktiivisuudestaan, Esmeralda on hämmentävän passiivinen roolinsa puolesta: hän on damsel-in-distress, neito pulassa, vaikka kuinka sitä yrittäisi seksikkäillä tanssinumeroilla peitellä. Mutta minulle Esmeraldan rohkeus ja sankarillisuus ei tule esille siinä, miten hän kukistaa Frollon kyvyttömiä kaartilaisia; se tulee siinä, miten hän uskaltaa uhmata tuomari Frolloa julkisesti ja myös kieltäytyy kuoleman uhallakin alistumasta julman tyrannin valtaan. Esmeraldan luonne on varsin monipuolinen (itse asiassa se on mielestäni monipuolisin kaikista Disneyn naishahmoista) ja tämän osoittaa myös Esmeraldan sydäntä koskettava laulu "Auta, Oi Luoja" Notre Damen katedraalissa. Kuitenkin Esmeraldan roolin pohjimmainen passiivisuus estää häntä kohoamasta tätä korkeammalle listoilla, vaikka hän onkin Megaran ohella Disney-naisista se, joka saa minulta eniten suosiota.

12) James Norrington (Pirates of the Caribbean)

Useita voi yllättää miten korkealle James Norrington pääsee sankarilistallani, vaikka hahmo kääntyikin pimeälle puolelle trilogian kakkososassa ja kuoli varsin nopeasti (ja merkityksettömästi) kolmannessa osassa. Asiaa helpottaa tietysti se, että Norringtonin näyttelijä Jack Davenport on aidosti karismaattinen ja hyvä näyttelijä ja hänen syvä äänensä lisäsi paljon Norringtonin hahmoon. Norrington on kuin lordi Beckettin hyvä puoli: hän pyrkii luomaan järjestystä, ei juurikaan välitä merirosvoista ja on varsin pidättäytynyt ilmaisuissaan. Mutta Norrington on myös aito, joskin traaginen sankari: hän aidosti rakastaa Elizabeth Swannia, mutta lopulta myös tajuaa, ettei voi saada tätä eikä turhaan ala asiasta haastamaan riitaa. Hän pyrkii pääsemään eroon merirosvoista tehdäkseen maailmasta hieman paremman ja hieman turvallisemmpan paikan. Ja vaikka sitä ei välttämättä ensi silmäyksellä näy, niin tämä kalskeakin britti antaa paljon anteeksi ja ymmärtää alaisiaan sekä muita (hän ei esimerkiksi alkanut suoraan sättimään ja halventamaan Will Turneria, vaikka tämä hyvä ettei uinut kommodorin liiveihin vihassaan Elizabethin kidnappauksesta). Kakkososa näyttää meille, miten Norrington on langennut suuresta kunniastaan; ja kolmannessa osassa hän on saanut takaisin maallisen menestyksensä, mutta ei kenties sitä kunniaansa (jonka hän valitettavasti elokuvan päähahmojen silmissä saa takaisin vasta kuolemalla pelastaakseen muut). Norringtonin hallitsevin elementti on velvollisuudentunto ja tässä mielessä hän on loistava sankari, joskin traaginen myös.

11) Belle (Kaunotar ja Hirviö)

Jos tämän klassisen sadun sankaria pitää etsiä, se ei suinkaan ole yrmeä Hirviö, vaan lempeä, viisas ja kärsivällinen Kaunotar, Belle. Belle pelastaa lumotun prinssin jäämästä ikuisiksi ajoiksi hirviöksi (ja opettaa tuon karvaturrin myös tavoille, jotain, johon lumottu palvelusväki ei koskaan pystynyt), hän pelastaa isänsä ja hän myös pelastaa loppupeleissä koko palvelusväen, jota olisi muuten odottanut ikuisuus huonekaluina. Bellen passiivisuus (ja yleisestikin ottaen naishahmojen passiivisuus) voi hämätä tässä vaiheessa (ja etenkin se, että Hirviöhän se Gaston-muskelimiehen voitti, ei hento ja kaunis Belle), mutta pienellä ajatustyöllä totuus paljastuu.

10) keijukummit (Prinsessa Ruusunen)

Nämä kolme tanttaa ovat Prinsessa Ruususen todelliset sankarit: he pelastavat prinssi Uljaan ja he varmistavat, että hän voittaa noitien kuningattaren Pahattaren. Ja elokuvassa, missä vain tarinan roistolla (ja kenties kuninkailla) on mitään selkeästi erottuvaa luonteenlaatua, tämä mahtitrio loistaa selkeästi erottuvilla luonteillaan ja tarmokkuudellaan. He ovat neuvokkaita ja valmiita työhön kuin työhön, oli kyseessä sitten lapsen kasvattaminen, lohikäärmeen tappaminen tai kakun tekeminen (vaikka väristä ei sopua tunnu tulevan). Jos katsoo asiaa tietystä kulmasta, Prinsessa Ruusunen on itse asiassa näiden kolmen rouvan tarina, ei suinkaan prinsessa Auroran.

9) Simba (Leijonakuningas)

Jatkan outoa tapaani luokitella menestyksekkäitä ja suuria Disney-sankareita hieman alakanttiin. Myönnän, pidän Simbasta; ja myönnän, Leijonakuningas on loisto elokuva. Mutta Simba kärsii siitä, että hänen paha setänsä Scar ja eritoten isänsä Mufasa ovat persoonina voimakkaampia kuin tarinan nimellinen sankari (tosin Scar paljastaa oman luonteensa heikkouden alituisella valituksellaan ja toisten syyttämisellä). Simban pisteitä pudottaa entisestään hänen hieman haparoiva otteensa Leijonakuningas II:ssa, tosin jos edeltäjänä on Mufasan kaltainen karismaattinen yksilö, se ei juurikaan ihmetystä aiheuta. Mutta kaikesta huolimatta Simba on selvä sankari ja oppii virheistään (ja käy aika kaamean elämän koulutuksen aiheesta ylimielisyys ja menetys).

8) Basil Hiiri (Basil Hiiri, mestarietsivä)

Harvoin käy niin, että tarinan roisto ja sankari ovat niinkin tasaväkisiä persoonansa särmikkyydessä ja sähäkkyydessä kuin Basil Hiiri ja rikospohatta Ratigan. Basil, huolimatta selkeästä neroudestaan, on hieman... omalaatuinen yksilö (kuten tohtori Dawsonin ja neiti Leikinheimon ensikosketus tähän kuuluisaan salapoliisiin osoittaa) ja hän on myös hieman äkkipikainen ja ylimielinenkin kaveri (tosin vähemmissä määrin kuin kuuluisa ihmisesikuvansa Sherlock Holmes). Basil on Robin Hoodin kaltainen eläinversio kuuluisasta ihmislegendasta, joskin ei jostain syystä yhtä paljon miellytä minua.

7) Mufasa (Leijonakuningas)

Olen asettanut tämän isäkuninkaan poikansa edelle listassa sen vuoksi, että Mufasa osoittautuu kypsemmäksi hallitsijaksi ja henkilöksi kuin poikansa lähes kaikin tavoin; ykköselokuvassa tämä on ymmärrettävää, mutta kysymyksiä herää silloin, kun Simba vielä Leijonakuningas II:n aikaan tuntuu elävän isänsä varjossa. Mufasan lempeä viisaus, hyvä ja oikeudenmukainen hallinto sekä erittäin isällinen ote poikaansa osoittavat hänet hyväsydämiseksi yksilöksi ja myöhemmin hänen valmiutensa uhrautua poikansa vuoksi on koko elokuvan koskettavimpia kohtauksia. Ei siis ihmekään, että Scarin tappio on tähtiin kirjoitettu, onhan hänellä vastassaan isän ja pojan yhteinen sankaritiimi!

6) Pocahontas (Pocahontas)

Intiaaniprinsessa Pocahontasin tarina perustuu todellisiin tapahtumiin (ja hämmentävästi jatko-osa Pocahontas II myös jatkaa aidon Pocahontasin tarinaa samalla tasolla kuin edeltäjänsä). Tämä nuori nainen pelastaa tarinan salskean uroon (John Smithin) eikä toisinpäin, kuten usein on tapana. Pocahontas toimii myös moraalin äänenä niin isälleen kuin muulle heimolleen sekä Smithille ja tämän englantilaistovereille - on jopa valmis asettumaan suoraan isänsä tahtoa ja kansansa normeja vastaan tuntiessaan nämä epäreiluiksi. Tämä jos mikä vaatii rohkeutta. Miinusta kuitenkin tälle rohkealle luonnonystävälle tulee siitä, että hänen elokuvansa ei keskity erityisesti häneen: hän on kyllä päähahmo, mutta uhkaa usein jäädä muiden hahmojen varjoon.

5) Robin Hood (Robin Hood)

Tuo Sherwoodin metsän sympaattinen kettu on ensimmäinen Disney-sankari, jonka muistan. Älykäs, nopea ja hyväsydäminen, Robin Hood on kuin Aladdinin kaukainen, iältään vanhempi sukulainen eläinvaltakunnassa. Robin Hoodin neuvokkuus ja henkilökohtainen rohkeus saa hyvän vastakohtansa prinssi Juhanan pelkuruudessa ja hänen sotilaidensa väkivoimaan. Robin, huolimatta keveästä luonteestaan ja huumoristaan, osaa myös olla vakavakin: hän ei tee pilaa rakkaudestaan Marian-neitoon eikä hän myöskään vähättele Tuckin hengenvaaraa armottoman prinssin kynsissä. Hieman kylmempää logiikkaa käyttäen Hoodilla on kuitenkin yksi paha moka listallaan: hänen tekonsa vain yllyttävät Nottinghamin sheriffiä sekä Juhanaa entistä julmempaan diktatuuriin.

4) kapteeni Phoebus (Notre Damen kellonsoittaja)

Tämä salskea, huumorintajuinen ja avomielinen sotasankari ja Frollon kaartin kapteeni eroaa suuresti vastineestaan Victor Hugon alkuperäiskirjassa (jossa hän on itsekeskeinen paskiainen, suoraan sanottuna). Phoebus on kuin Frollon parempi puolisko: järkevä, oikeudenmukainen ja kunnioitettava auktoriteettihahmo (toisin kuin Frollon julma, pelätty ja suorastaan oikeudesta piittaamaton tyrannihahmo). Phoebus noudattaa tiukkaa kunniakoodia ja ei voi hyväksyä Frollon vallan väärinkäyttöä pitkään ja mieluummin hylkää oman uransa ja jopa oman henkensä kuin suostuu Frollon käsikassaraksi. Se on myös Phoebus, joka lopulta yllyttää pariisilaiset avoimeen kapinaan vihattua tuomaria vastaan ja johtaa hyökkäystä sotilasjohtajan kokemuksella.

3) Mulan (Mulan)

Mulan ja kapteeni Phoebus ovat varsin tasaveroisia listallani Disney-sankareista. Mutta Mulan voittaa sen vuoksi, että hänen tekonsa ovat elokuvassa paljon epäitsekkäämmällä pohjalla. Mulan lähtee sotaan isänsä sijasta ei siksi, että haluaisi todistaa jotain, vaan siksi, että hänen isänsä ei tarvitsisi lähteä. Mulanin teko on epäitsekäs ja samalla myös kertoo hieman siitä, miten hän suhtautuu itseensä: hän ei ole tyttärenä onnistunut tuomaan kunniaa perheelleen, mutta ehkä miehenä hän voisi näin tehdä tai ainakin helpottaa isänsä taakkaa. Mulan ei ole varsinaisesti särmikäs luonteeltaan, mutta hän on vahva, uskottava ja valmis uhrauksiin sekä koetuksiin, jotka voisivat helposti murtaa kenet tahansa. Mulan on oman tarinansa kiistämätön sankari ja mikä tärkeintä, hänen tarinansa todellakin ON hänen tarinansa (toisin kuin Pocahontasin, joka keskittyy yhtä paljon muihin henkilöihin kuin intiaaniprinsessaan).

2) Aladdin (Aladdin)

Aladdin on klassinen hyväsydäminen veijarihahmo: täynnä nokkeluutta, nopeutta, notkeutta ja hyvää sydäntä. Hänellä ei ole tarinansa alussa paljoa, mutta hän on valmis antamaan siitä itseään heikommille (toisin kuin ylpeä prinssi, joka olisi mieluummin polkenut kaksi orpolasta maahan ja mutaan). Aladdin ei ole mikään supersankari eikä kuolematon jumalolento, vaan ihminen vikoineen ja heikkouksineen: juuri se tekeekin hänestä niin hyvän sankarin, sillä hänellä on vain oma älynsä millä pärjätä velho Jafarille sekä myöhemmin monille uhille (mm. kuolleiden herttualle ja muille pahoille henkivoimille). Mutta tärkeintä lienee minun mittapuullani se, että Aladdinilla on huumorintajua ja särmikkyyttä luonteessaan, joka tekee hänestä henkilönä kiinnostavan ja monipuolisen, ei pelkästään sankarihurmuria. Mutta huolimatta suurista voitoistaan ja huvittavuudestaan, Aladdin häviää eräälle vanhemmalle ja kärttyisämmälle henkilölle...

1) Roope Ankka

Listani ykköseksi nousee yllättävä hahmo: maailman rikkain ankka, MacAnkkain suvun mahtimies ja Ankkalinnan patriarkka Roope Ankka. Miksi juuri Roope? Hän on myönnettäköön rahanahne, saita, äksy, äkkipikainen ja usein jopa ilkeäkin. Mutta hän on toisaalta tarmokas, suojeleva, lähimmäisrakas, energinen, älykäs ja rohkea. Roope on tehnyt urallaan monia virheitä, mutta samalla hän on oppinut niistä ja hyväksynyt sen, ettei ole aina oikeassa. Ja toisin kuin kilpailijansa Kulta-Into Pii hän ei aseta rikkauksia ja mammonaa rakkaidensa edelle. Roopen energisyys ja tarmokkuus on sitä luokkaa, että jopa ketterä Aladdin jäisi kakkoseksi, niin nopea ja päättäväinen tämä ikivanha ukko on. Ja toisin kuin useilla muilla sankarihahmoilla tällä listalla, Roopella on pitkän elämän ja monien kokemusten syventämä maailmankatsomus, joka on kuitenkin pohjimmiltaan rehti ja muut huomioon ottava. Roope ei päästä ketään helpolla, mukaan lukien itseään: voisi jopa sanoa, että muut hän kyllä palkitsee hyvästä työstä ja yritteliäisyydestä, mutta itseltään hän vaatii aina vain enemmän ja lisää. Roope on ikuinen seikkailija, rahamaailman Indiana Jones. Hän ei luovuta, hän ei lopeta eikä hän hylkää ystäviään ja liittolaisiaan.