Olen viimein päättänyt jatkaa tämän lähes unohduksiin jääneen blogin päivittämistä, tällä kertaa aiheena Disney'n elokuvien roistot. Johtuen siitä, että he esiintyvät pääasiallisesti lapsille suunnatuissa elokuvissa, on usein heidän toimintansa rajatumpaa kuin kenties olisi, jos kyseessä olisi puhtaasti aikuisille tarkoitettu fiktio (tai sitten niin ylilyötyä, että se on helposti nähtävissä vitsinäkin). Tähän artikkeliin olen valinnut muutamia, selvästi valta-asemassa olevia Disney-roistoja, jotta voimme tutkia heidän toimiaan. Esittelen myös eri näkökulmia, mitä näiden roistojen toimet antavat elokuvan maailmaan ja sen sisäisiin funktioihin.

Prinssi Juhana Maaton: Englannin valekuningas

Disney'n eläinsatuversio Robin Hoodin englantilaisesta legendasta lienee meille kaikille tuttu. Siinä pelkurimainen ja juonitteleva nuori leijona Juhana anastaa isoveljeltään, kuningas Richardilta (leijona eläinten kuninkaana on vanha myytti ja satuelementti ja Disney'llä tämä toistuu eritoten Leijonakuningas-elokuvassa) vallan Englannissa hypnotisoimalla hänet lähtemään ristiretkelle. Richardin poissaollessa Juhana kaappaa vallan.

Yksikään hahmo ei puhuttele Juhanaa kuninkaana elokuvan aikana, vaikka hän kantaa kruunua ja käyttää kuninkaallisia vaateparsia; jopa hänen neuvonantajansa, sir Sihinä, sekä Nottinghamin sheriffi, joko puhuttelevat häntä ylhäisyytenä, herrana tai (Juhanan selän takana) Isona J:nä. Mutta Juhana on selvästi vaatinut itselleen kruunun jo elokuvan tapahtumien aikana: hän raivostuu, kun jousiammuntakilpailussa Robin Hood uhmaa häntä kutsumalla Richardia kuninkaaksi ja ulvoo olevansa itse kuningas. Valitettavasti elokuva ei kerro Nottinghamin ulkopuolisista tapahtumista mitään, joten emme voi tietää millä lailla Juhana pitää kiinni vallastaan: hänellä on selvästi itsellään laaja sotajoukko komennossaan sekä henkilökohtaista omaisuutta, mutta pysyäkseen varmasti vallassa hän tarvitsee ainakin aateliston tuen. Mutta mitä voimme päätellä Nottinghamin asukkaiden mielipiteistä ja reaktioista, Juhanan vallananastuksella ei juurikaan innokkaita kannattajia ole ja useimmat pitävät sitä selvästi epäoikeutettuna. Aiheesta tehty laulu, "Englannin valekuningas", onkin se viimeinen pisara, joka muuttaa Juhanan hallinnon täydeksi tyranniaksi - itsevarmuutta vailla oleva hallitsija ei siedä mitään pilkkaa itseään kohtaan.

Outoa Juhanan toimissa on kuitenkin se, että hän pystyy terrorisoimaan erityisesti Nottinghamia, mutta oletettavasti koko valtakuntaa täysin oman mielensä mukaan: on äärimmäisen epätodennäköistä, että Nottinghamin kreivikunta, vaikka onkin mainittu varakkaaksi alueeksi, pystyisi yksin tuottamaan elokuvan loppupuolella nähdyt raha-aarteet, joita Juhana pitää hallussaan. Juhana uhkasi kiristää veroja silmittömästi ja elokuva todistaa näin käyneen ainakin Nottinghamissa, mutta todennäköisesti myös koko maassa, mutta Juhana pysyy silti vallassa huolimatta tästä tyranniasta. Hänen asiamiehensä myös verottavat kirkkoa (Nottinghamin kirkko ja munkki Tuck joutuvat luovuttamaan kolehdista sheriffille viimeisetkin lahjoitukset), mikä oli historiallisesti uskomatonta: kirkko piti papistoa sekä itseään verovapaana (historiallinen Juhana Maaton joutui aikoinaan paavin kanssa kiistoihin näistä samoista syistä). Juhanalla tuntuu olevan lähes absoluuttinen valta, koska hän pystyy näin tekemään ilman sen ihmeempiä ilmiselviä seurauksia. Tämän asian puolesta puhuu se fakta, että ilman oikeudenkäyntiä tai mahdollisuutta puolustautua, munkki Tuck tuomitaan kuolemaan maanpetoksesta hänen hyökättyään Nottinghamin sheriffin kimppuun tämän verottaessa köyhäinkolehtia Juhanan nimissä. Oikeudenkäynnin konsepti on tunnettu aina kaikkialla aina antiikin Roomasta ja jopa muinaisesta Mesopotamiasta asti ja se oli käytössä Englannissa; Juhana on kuitenkin hylännyt oikeuslaitoksen ja hänen asiamiehensä toimivat juuri kuten haluavat herransa suojelemina, uskaltavat jopa uhmata kirkkoa ja sen papistoa.

Disney'n pelkurimainen Juhana on tyrannimainen malli absoluuttisesta hallitsijasta, joka hallitsee terrorin, sotakoneiston ja tiukan kurin kautta. Näyttävästi hänen otteensa, vaikka teräksinen onkin, ei ole erityisen pitävä, sillä Richardin paluu johti Juhanan vallan sortumiseen ja hänen vankeuteensa. Hän tuskin enää edes omien kannattajiensa joukossa oli kovinkaan suosittu verokriisin jäljiltä ja Robin Hood oli tehnyt hänet naurunalaiseksi tarpeeksi monesti, että hänet tiedettiin kukistettavaksi.

Kuten useimmat Robin Hood -tarinat, myös tämä noudattaa päällisin puolin historiallisia tapahtumia Juhanan ja Richard Leijonamielen ajan Englannissa: Richard todella lähti ristiretkelle ja viipyi niin kauan, että hänen nuorempi veljensä Juhana aateliston tukemana anasti vallan ja kieltäytyi myöskään maksamasta Itävallan arkkiherttuan vaatimia järjettömiä lunnasrahoja veljestään (joka oli useammin kuin kerran lähes suistanut maansa talouden tuhoon ristiretken ja sotaintonsa takia). Richard myös palasi ja otti kruunun takaisin itselleen, mutta poiketen tarinoista, hän armahti lähes välittömästi veljensä. Mutta tuon ajan Juhana (eikä Richard) eivät voineet edes uneksia Disney'n Juhanan ottamista oikeuksista ja vallasta, vaikka Juhana myöhemmin uhmasikin niin aatelistoa kuin Rooman paavia kuninkaana.

Suurvisiiri Jafar: Agrabahin vitsaus

Aladdin-elokuvan ilkeä ja juonitteleva noita ja suurvisiiri Jafar on varsin stereotyyppinen paha suurvisiiri, joita näkee useissa tarinoissa, legendoissa ja sarjoissa (Jafarin epäonnisempi ja tehottomampi hengenheimolainen on Ahmed Ahne samannimisestä sarjakuvasta). Jafar himoitsee niin sulttaanin valtaistuinta kuin nykyisen sulttaanin kaunista tytärtä, prinsessa Jasminea - mutta myös maagista voimaa, kuten elokuva (sekä myöhemmin animaatiosarja sekä jatko-osaelokuvat paljastavat).

Sulttaani itse kuvaa suurvisiirin tehtävää Jafarin paluu -elokuvassa luotetuimman neuvonantajan tehtäväksi. Jafar toteuttaa tätä roolia selvästi Aladdinissa, mutta toisaalta ohjailee sumeilemattomasti sulttaania valhein, suostutteluin sekä taikasauvansa hypnoottisilla voimilla - käytännössä hän on jo hallitsija, vain titteli puuttuu. Mutta tulee muistaa, että Jafarin täytyy silti saada toimilleen sulttaanin suostumus ja siunaus ja perittävän vallan maailmassa monarkin asemalla on paljon väliä - suurvisiiri on aina vain avustaja ja neuvonantaja, oli hänellä miten paljon vaikutusvaltaa tahansa, päätökset tekee sulttaani.

Jafar tuntuu erikoistuneen lainopilliseen neuvonantoon sulttaanille ja tuntuu myös toimivan lakikirjojen ja muiden dokumenttien hoitaja, koska tuon tuosta hän tuo mukanaan jonkin lakikirjan tai -käärön sulttaanin luokse luettavaksi. Tämä sopii hänelle hyvin, koska näin hän pystyy myös tarvittaessa tohtoroimaan lakitekstejä - on oletettavaa, että mm. laki siitä, että ellei Agrabahin prinsessa ole mennyt naimisiin tiettyyn ikävuoteen mennessä hänen tulee avioitua suurvisiirin kanssa, on Jafarin väärentämä lakipykälä - sopimaan omiin tarkoituksiinsa. Sulttaanilla on elokuvan loppuosan mukaan oikeus täysin itsenäisesti sekä omasta halustaan muuttaa ainakin joitain lakeja (myöhemmin Varkaiden kuninkaassa hän ei kumoa lakia, joka tuomitsee Aladdinin isän sekä papukaija Jagon vankityrmään heidän loppuelämäkseen), oikeus joka kyllä kuuluu absoluuttiselle monarkille, mutta ei totisesti neuvonantajalle. Näyttävästi suurvisiirillä kuitenkin on oikeus määrätä vangitut rikolliset teloitettaviksi tarvittaessa, koska Jafar pystyi uskottavasti väittämään Jasminelle, että oli jo teloituttanut Aladdinin prinsessan kysellessä tulevan sulhonsa perään. Suurvisiiri on näin sulttaanin tahdon toimeenpanija neuvonantoasemansa lisäksi ja täten käyttää paljon valtaa Agrabahin jokapäiväisessä elämässä. Jafar myös selvästi tuntee alamaailman yhteyksiä huomattavissa määrin sekä nauttii sulttaanin kaartin tietyn osan suosiosta, koska voi käyttää heitä Aladdinia (tai "prinssi Alia") vastaan.

Jafarista tuleekin sulttaani joksikin aikaa hänen saatuaan Lampun Hengen itselleen; hänestä tulee myös maailman voimakkain noita, ennen kuin lankeaa Aladdinin ansaan ja tulee itsekin "kaikkivoipaiseksi" hengeksi. Sulttaani, joka palautuu valtaan Jafarin kukistumisen jälkeen, ei nimitä uutta suurvisiiriä, ei ainakaan nykyisten tietojen mukaan: Aladdinia ei missään vaiheessa puhutella suurvisiirinä eikä ketään muutakaan ja vartiosto kohtelee häntä edelleen varsin töykeästi vielä Varkaiden kuninkaassakin, huolimatta siitä, että hän on menossa naimisiin prinsessan kanssa ja on täten sulttaanin perillinen. On mielenkiintoista miettiä, onko sulttaani muuttanut suurvisiirin valtaoikeuksia Jafarin toimien jälkeen; on hyvin mahdollista että ei, jos uutta ei ole valittu ja jos ainut kandidaatti on luotettavaksi sekä uskolliseksi havaittu Aladdin. Muitakaan visiirejä emme elokuvissa emmekä animaatiosarjassa näe, vaikka oletettavasti heitäkin on; mitä tehtävää he toimittavat, sitä on hieman vaikea päätellä. On mahdollista, että he toimivat, kuten suurvisiiri, eräänlaisina ministereinä, mutta huomattavasti vähäisemmillä valtuuksilla kuin Jafar toimi.

Jafar näyttää siis toimineen sulttaanin ylimpänä edustajana sekä päivittäisten toimien hoitajana. Tavallisen varkaan ja vastaavien rikollisten tuomiot tuskin sulttaania kiinnostavat, joten Jafar ja hänen kaltaisensa välikädet hoitavat ne, jotta sulttaani voi keskittyä tärkeämpiin asioihin. Jafar tuntuu myös toimineen lakiasiakirjojen arkistoijana sekä vartioston jonkinasteisena valvojana tai päällikkönä ja selvästi myöskin monarkin tärkeimpänä neuvonantajana.

Ministeri Claude Frollo: Pariisin oikeusministeri

Claude Frollo on Disney'n Notre Damen kellonsoittajan pääroisto sekä yksi niistä harvoista Disney'n roistoista, joiden asema kokee pysyvän muutoksen elokuvan aikana, vaikkakin suomenkielisessä versiossa tämä ei tule ilmi: elokuvan alussa Frollo on arvoltaan tuomari ja tuntuu henkilökohtaisesti johtavan eri virkavallan iskuja laitonta toimintaa vastaan; jossain vaiheessa Quasimodon nuoruutta Frollo saa nimityksen oikeusministeriksi (Minister of Justice englanninkielisessä versiossa) ja näyttävästi virka-asunnokseen kolkon oikeustalon (Palace of Justice englanninkielisessä versiossa). On kiinnostavaa, että tähän aseman muutokseen liittyy näyttävästi myös oman kaartin saaminen käyttöön (ilveilijä Clopin kutsuu kapteeni Phoebusta "Frollon kaartin kapteeniksi" ja elokuvan aikana on selvästi havaittavissa kaksi erilaista univormua sotilaiden/vartijoiden käytössä) sekä velvollisuus osallistua erilaisiin julkisiin tapahtumiin, oletettavasti kuninkaan edustajana (Frollon osallistuminen Houkkien Juhliin on tärkeä asia elokuvan juonen kannalta, samaten se, että hän halveksii kyseistä festivaalia).

Toisin kuin herkästi voisi uskoa, Frollo ei liene papiston jäsen missään muodossa; Notre Damen arkkidiakoni ei ainakaan häntä sellaiseksi tunnista ja tekee ilmiselväksi, että Frollo on kirkon virkajäsenistön ulkopuolinen ("...Frollo on oppinut jo kauan sitten arvostamaan kirkon tarjoamaa suojaa!"). Sekin, että hän syyttää Esmeraldaa noituudesta ja tuomitsee (näyttävästi Frollon valtuuksiin oikeusministerinä ainakin kuuluu niin syyttäjänä kuin tuomarina tuomitseminen - oikeuslaitos ei erityisen hyvin tunnu Disney'n elokuvissa ikinä toimivan) hänet siitä, ei tarkoita hänen olevan pappi, inkvisiittori (jotka olivat kaikki papiston tai eri munkkijärjestöjen jäseniä) tai vastaava - noituus oli pitkälle Uuteen Aikaan asti maallisen oikeusjärjestelmän tunnustama rikos tai ainakin väline rikokseen. Jo roomalaiset pitivät sitä sellaisena: roomalaisen oikeusjärjestelmän mielestä oli samantekevää, oliko joku kuollut tikarin iskusta taiko kirouksen voimalla, kyseessä oli silti murha. Frollo oli selvästi uskonnollisesti voimakkaasti latautunut fanaatikko, mutta papistoon hän ei kuullut (papit eivät myöskään saaneet käyttää miekkaa tai muutenkaan vuodattaa verta - Frollolle tämä kielto ei ongelmia ilmiselvästi tuottanut). Niinpä Esmeralda tuomittiin kuolemaan maallisen oikeuden toimesta.

Frollon toimia himoitsemansa Esmeraldan jahdissa voidaan pitää mielettöminä: hän vaarantaa koko Pariisin sytyttämällä useamman talon liekkeihin etsiessään karannutta Esmeraldaa. Hän oli myös aiemmin valmis uhmaamaan ikivanhaa perinnettä, joka nimeää kirkon turvapaikaksi kenelle tahansa (mm. Suomessa on ollut tästä viime aikoina puhetta, kun karkotuksen uhan alla oleva Lähi-Idästä kotoisin oleva nainen sai turvapaikan kirkosta), joka sitä pyytää; kapteeni Phoebuksen puheista voi myös päätellä, että kyseessä on jopa laki, koska hän pitää sitä mahdottomuutena pidättää Esmeraldaa kirkossa. Frollolla lienee valtavat oikeudet ja valtuudet, jos hän pystyy käyttämään niin omaa "henkilökohtaista" kaartiaan kuin näyttävästi varsinaisia sotilaita kaupungin kurittamiseen ja mustalaisten vainoamiseen sekä kaupungin suoranaiseen vaarantamiseen (on varmaan turvallinen arvaus, että kuningas EI ollut Pariisissa tapahtumien aikana, sillä hän tuskin olisi hyväksynyt Frollon metodeja Ranskan pääkaupungissa) - tai sitten hän oli valmis ylittämään valtuutensa miten huvittaa määränpäänsä saavuttamiseksi. Viimeistään Notre Damen katedraaliin hyökkääminen lienee ollut täysin laiton teko, joka on kuninkaan ja Frollon ylempien mielestä oikeuttanut kansannousun murhanhimoista virkamiestä vastaan; Notre Damen kellonsoittaja II:ssa Phoebus on jälleen kaartin kapteeni (sekä näyttävästi toimii samassa virassa kuin Frollo aiemmin), mikä olisi mahdotonta, jos hänen aiempia tekojaan olisi pidetty laittomina ja Frollon toimintaa oikeutettuna ja kuninkaan sallimana.

Frollon armottomuudesta ja häikäilemättömyydestä kertoo jo se, että hän ei tuntenut lainkaan katumusta Quasimodon äidin tappamisesta tai Quasimodo-vauvan murhan yrittämisestä (tosin tuohon aikaan epämuodostuneina ja pahasti vammautuneina syntyneiden hukuttaminen lienee ollut varsin yleistä, joskin lain ja kirkon kieltämää; Frollokin yrittää oikeuttaa murhayrityksensä väittämällä Quasimodoa Helvetin demoniksi), vaikka he olivat Notre Damen porteilla anomassa turvapaikkaa; vasta arkkidiakonin ilmestyminen ja Frollon taivaspaikan uhkaaminen sai hänet kauhun valtaan. Myöhemmin Frollo on valmis häpäisemään lain hengen raahaamalla Esmeraldan ulos kirkosta, missä hänet VOITAISIIN pidättää; ja lopulta hän antaa hyökkäyskäskyn Notre Damea vastaan. Saapuessaan Houkkien Juhlaan Frollo aiheuttaa myös selvän väkijoukon kaikkoamisen kunniapaikan läheltä - häntä PELÄTTIIN. Muuttuiko oikeusministerin virka ja miten Frollon kuoleman jälkeen on epäselvää ja varmaan selvittämätön mysteeri: elokuvan ja sen jatko-osan pääpaino on Quasimodossa ja hänen yhteisön hyväksynnän tavoittelussaan, ei politiikassa ja sen kummallisuuksissa. Emme myöskään voi muodostaa tarkkaa kuvaa Frollon tehtävistä, muuta kuin että hänellä on edelleen laillisen tuomarin oikeus toimia lakiasioiden käsittelijänä sekä tuomioiden jakajana; hän on myös selvästi korkea-arvoinen julkinen virkamies sekä vastuussa Pariisin järjestyksen ylläpidosta (ja todennäköisesti myös oikeuslaitoksesta, syyttäähän Esmeralda Frolloa systemaattisesta mustalaisten ja muiden halveksittujen syrjimisestä ja aseman heikentämisestä, vaikka nämä anovat oikeudelta apua).

Haades: manalan herra

Haades on poikkeava yksilö tämän artikkelin Disney-roistojen joukossa, sillä hän on jumala - sekä harvinaislaatuisen hyväntuulinen ja huumorintajuinen. On kiinnostavaa myös huomata, että kaikista mukana olevista roistoista Haades on vastentahtoisesti asemassaan, hän ei selvästikään juuri tunnu kuoleman hoitajana sekä kuolleiden valtiaana toimimisesta nauttivan, kutsuen sitä "kokopäiväduuniksi" ja halveksien muita jumalia, joita kutsuu joutilaiksi.

Haades on Herkules-elokuvan roisto: hän pyrkii kaatamaan veljensä Zeuksen, ukkosen jumalan ja Olympoksen valtiaan, muodostaman hierarkian ja asettumaan itse kosmoksen ylimmäksi hallitsijaksi (antiikin myyttien Haades oli Zeuksen vanhempi veli ja tuntui olevan varsin tyytyväinen osaansa manalan herrana eikä juonitellut vallankaappausta; Disney'n Haades on nuorempi veljeksistä animaatiosarjan mukaan). Haades kykenee estämään kuolevaisen kuoleman tai palauttamaan hänet kuolleista (Megara myi sielunsa manalan jumalalle pelastaakseen rakkaansa - animaatiosarja paljastaa kyseessä olleen prinssi Adonis - kuolemalta; sama sarja paljastaa hänen palauttaneen Jafarin henkiin käyttääkseen hänen noitavoimiaan Herkulesta vastaan), mutta tekee sen aina vasta klassisen faustisen sopimuksen jälkeen (Haades muistuttaa siis kansantarinoiden pirua): Megara myy sielunsa Haadekselle ja näin orjuuttaa itsensä; Jafarin elinvoima palautetaan vain sillä ehdolla, että hän auttaa Haadesta Herkuleksen tappamisessa (ja se sidotaan hänen sauvaansa, kaiken lisäksi); ja Herkuleksenkin tulee elokuvan lopussa lupautua jäämään manalaan, jotta Megara saisi elää (näyttävästi Haades ei kuitenkaan voi estää jumalaa poistumasta manalasta - eiväthän he ole kuoleman vallan alaisia - koska Herkules noustuaan jumalaksi vain poistui paikalta). Haades kykenee muihinkin ihmetekoihin sekä näyttävästi hallitsemaan hirviöitä ja luonnonkatastrofeja halunsa mukaan.

Outoa kyllä Haades ei erityisen pahansuovalta vaikuta: Zeus loi nykyisen kosmisen järjestyksen oman tahtonsa mukaan ja Haades joutui Zeuksen oikusta manalan valtiaaksi ("MULLA on kokopäiväduuni, jonka SÄ muistaakseni mulle hommasit... Zeus..."). Näin ollen kuolevaisten sielujen synkkä kohtalo tuonelan joessa lienee Zeuksen päätös. Toisaalta, on hyvin mahdollista, että Haadeksen tehtävä olisi jotenkin hoitaa tai kaitsia noita sieluja (ja animaatiosarjan mukaan hän sitä tekeekin, ainakin Piinan ja Paniikin välityksellä) ja näin ollen tuonelan joen karmea virta lienee myös osoitus manalan herran välinpitämättömyydestä. Kiinnostavaa kyllä Haades ei tuntunut erityisen huolestuneelta Zeuksen kostosta titaanien kapinan epäonnistuttua; tämä vastaa hyvin antiikin kreikkalaisten käsitystä Haadeksesta Zeuksen vertaisena voimassa, he kutsuivatkin häntä Alamaailman Zeukseksi, niin absoluuttinen hänen valtansa oli kuoleman maassa. Haades selvästi tiedosti, että Zeus pystyisi tekemään jotain hänelle, koska hän yritti houkutella Herkuleksen välittäjäksi; mutta toisin kuin olisi uskonut, Haades ei yrittänytkään paeta tai piiloutua, vaan palasi suoraan valtakuntaansa. Joko hän uskoi Zeuksen jättävän homman sikseen tai olevan enemmän tai vähemmän kyvytön kostamaan Manalassa.

Hyväksi olennoksi Haadesta ei voi sanoa: hän on täysin valmis aiheuttamaan laajaa tuhoa ja kuolemaa vain Herkuleksen tappamiseksi sekä Zeuksen kukistamiseksi. Tämä ei hyvää lupaile tulevaisuudelle, missä Haades olisi voittanut (joskin Zeuskin tuntui varsin välinpitämättömältä ylijumalalta: thebalaisten valitusvirsi hirviöistä ja luonnonkatastrofeista kauan ennen Haadeksen päätöstä tuhota Herkules on kaikille tuttu). Myöskin selvästi lähes psykoottisten titaanien vapauttaminen on osoitus Haadeksen täydestä itsekeskeisyydestä (tosin jostain syystä titaanit tottelivat manalan jumalaa; joko hänellä oli heistä jokin yliote, tai he ovat harvinaisen alistuvia luonteita).

Haades ei jumalana voinut kuolla jouduttuaan tuonelan jokeen, joskin, kuten Piina totesi, hän ei välttämättä sieltä takaisin pääse. Minne joki menee, sitä ei elokuvassa eikä animaatiosarjassa kerrota. Piinan ja Paniikin, kahden pirun, läsnäolo manalassa sen jumalan kadottua, voisi viitata siihen, että manalasta tuli nyt demonien valtakunta.

Mitä Haadeksen velvollisuuksiin käytännössä kuului? Kaikki kuolleet eivät animaatiosarjan mukaan mene suoraan sielujen virtaan mukaan, vaan näyttävät "jonottavan" erilaisia tuomioita; koska Jafar erkani tästä jonosta, kyseessä lienee poikkeustapausten jono, jotka käsitellään erikseen tavallisesta massasta (myyttien mukaan suuret sankarit ja roistot saivat Haadeksessa - nimi on niin paikan kuin isännän - erikseen palkkionsa ja rangaistuksensa suurimman osan päätyessä eräänlaiseen varjomaiseen puoliolemassaoloon). Haadeksen tehtäviin lienee myös kuullut sen varmistaminen, että kuolleet pysyvät manalassa ja elävät pysyvät poissa sieltä (animaatiosarjassa Haades huomauttaa, että manalaan pitää murtautua sisään, jos on elävä - alamaailman omat demonit sekä kuolleet pääsevät sinne vastaavasti suoraan). Näyttävästi kuolleiden määrä on jotenkin kytköksissä Haadeksen omaan valtaan, sillä muutamassa sarjan jaksossa hän pyrkii varmistamaan, että elävien maailmassa jatkuu sota, tappaminen sekä eripura, jotta hänen valtansa kasvaisi ja säilyisi: tästä voisi myös päätellä, että tämä "sieluvoima" ei ole pysyvä lisäys, koska muussahan tapauksessa Haades olisi jo huomattavasti Zeusta (ja muita jumalia) voimakkaampi, onhan hänellä kaikki maailman kuolleet vallassaan. Eräissä kreikkalaisissa ja roomalaisissa myyteissä mainitaan uudelleensyntyminen; kenties kuolleiden sielut, oltuaan tietyn määrän manalassa, syntyvät uudelleen uusissa kehoissa uusiin elämiin ja tämä olisi syynä siihen, ettei Haades saavuta pysyvää etulyöntiasemaa sielujen voimalla.

Lordi Cutler Beckett: Itä-Intian kauppakomppanian johtaja

Pirates of the Caribbean -elokuvasarjan roisto Cutler Beckett on tämän roistolistan viimeinen esiintyjä sekä ainut animaation ulkopuolinen hahmo. Hän on historiallisen Itä-Intian kauppakomppanian edustaja (ja selvästi tärkeässä asemassa oleva, jos hän on ansainnut lordin arvon sekä pystyy niinkin vapaasti käyttämään kyseisen organisaation resursseja), kuninkaan edustaja Karibianmerellä (sekä näyttävästi laajemmallakin alueella) ja merirosvoja syvästi vihaava ja halveksiva, järjestystä ja valtaa ihannoiva materialistinen ihminen. Hän on myös henkilökohtaisesti varsin rohkea, koska ei hätkähdä Elizabeth Swannin uhkatessa häntä muskettipistoolilla; ja Davy Jonesin läheisyys ei hänessä aiheuta pelkoa, lähinnä halveksuntaa kyseistä merilegendaa kohtaan.

Historiallisella Itä-Intian kauppakomppanialla oli hyvin laajat oikeudet toimia parhaaksi katsomallaan tavalla toimialueillaan. Kauppakomppanian kohdattua erilaisia ongelmia se anoi (ja sai) Englannin kruunun suoran suojeluksen ylleen, mutta joutui myös alistumaan kruunun alaiseksi. Tämä on jo tapahtunut, koska Beckett pystyy käyttämään kuninkaallista merijalkaväkeä sekä kuninkaallista laivastoa toimissaan (ovatko At World's Endin sotilaat kauppakomppanian omia sotilaita, vaiko kuninkaallisia joukkoja, jotka eivät merijalkaväkeen kuulu, jää epäselväksi: heidän upseerinsa ovat kuninkaallisia sotilaita, mutta punaiset takit olivat Ison-Britannian kuninkaallisten joukkojen tunnus). Beckett itse on hänen majesteettinsa kuninkaan edustaja ja toimeenpanija molemmissa elokuvissa: hän kantaa mukanaan pidätysmääräyksiä niin Jack Sparrowille, Elizabeth Swannille, William Turnerille sekä James Norringtonille Dead Man's Chestissä ja pystyy myöskin väliaikaisesti pidätyttämään kuvernööri Swannin ja ottamaan Port Royalen hallintoonsa (tosin on mahdollista, että kyseessä oli laiton pidätys: Beckett sanoo tarvitsevansa edelleen kuvernöörin arvovaltaa, oikeuksia sekä vaikutusvaltaa Lontoossa). On sinänsä kiinnostavaa, että Beckettillä on At World's Endissä lähes hillitön valtuus kumota melkeinpä kaikki oikeudenkäynnin syytetyn turvat ja suojat merirosvosodassaan, mutta hän näyttää yhä tarvitsevan kuvernööriä varsinaisiin KÄSKYIHIN. Päätellen kuitenkin siitä, että Beckett hankkiutuu Swannista eroon, hän on joko valmis väärentämään miehen allekirjoituksen eri käskyihin, tai sitten ei enää tarvitse näitä tiukkoja ja mielivaltaisia toimia kun merirosvojen veljeskunta on jo kokoontumassa. Beckett on myös kykenevä ylentämään kuninkaallisten sotavoimien upseereita (hän teki Norringtonista amiraalin), armahtamaan (samainen Norrington oli etsintäkuulutettu rikollinen) sekä jakamaan kaapparikirjoja.

Beckett on lähes prinssi Juhanan kaltainen tyranni elokuvissa, tosin hänen toimensa ovat jossain määrin ajalleen realistisempia ja uskollisempia kuin Juhanan: hän on edelleen kuninkaan alainen ja saa kaiken valtansa ja oikeutensa kuninkaalta. Merirosvojen oikeudenkäynnit olivat todellisuudessa historiallisesti lähes farsseja, niin nopeasti ne tehtiin ja niin useat saivat kuolemantuomiot (myös hyttipojat). Huvittavinta koko touhussa on se, että Beckettin vastustajat eivät välttämättä juuri parempia ole kuin mies itse: he ovat merirosvoja, murhaajia, ryöstäjiä, raiskaajia, varkaita, huijareita ja tuomittuja rikollisia, jotka tappavat toisiaan aivan yhtä kevyesti kuin vihollisiaan. Mutta se on aihe toiselle artikkelille toiseen aikaan.

Näistä Disney-roistoista Beckett on siitä ainutlaatuinen, että hän ei ylittänyt toimivaltuuksiaan, ainakaan niin, että siitä voisi häntä laillisen oikeuden edessä onnistuneesti syyttää. Hän kuoli kuninkaan edustajana ja kauppakomppanian päämiehenä, siinä missä Frollo lienee postuumisti erotettu toimestaan, samaten Jafar; Juhana menetti valtansa jo ennen elokuvan loppua. Haadeksen kohtalo on epävarma. Beckettin kuolemakaan ei antanut sankareille "vapautusta": Sparrow ja muut ovat edelleen rikollisia ja kruunun vihamiehiä (tosin mikä on Elizabethin ja Willin kohtalo oikeuden edessä on epävarma: todennäköisesti kumpikin on edelleen rikollinen, mutta Williä eivät enää maalliset voimat juurikaan voi pidättää ja Elizabeth näyttää asettuneen saarelle kauas brittivallasta).

Loppusanat

Tähän päättyy tämänkertainen artikkelimme koskien useita kiinnostavia Disney-roistoja. Kannattaa ottaa huomioon, että näitä elokuvia ei suunniteltu kuvaamaan näiden fiktiivisten maailmojen hierarkiaa tai lakijärjestelmiä; mutta loogisella päättelyllä sekä tietyllä kieli poskessa -ajattelulla saimme varsin hyviä tuloksia aikaiseksi. Toivottavasti nautitte näkemästänne.