Tämänkertainen päivitys eroaa jonkin verran aikaisemmista. Nyt esittelen omat henkilökohtaiset suosikkini Disneyn roistoista. Tämä ei pohjaudu mihinkään objektiiviseen tarkasteluun, vaan puhtaasti subjektiivisiin mielipiteisiini. Yritän näitä kuitenkin jonkin verran perustella, älkää sitä pelätkö. Kannattaa huomioida, että nämä kuvaukset sisältävät todennäköisesti jos jonkinmoisia juonipaljastuksia asiaan vihkiytymättömille.

20) Zira (Leijonakuningas 2: Jylhäkallion ylpeys)

Zira, vallananastaja Scarin uskottu sekä kapinallismielisten leijonien johtajatar, on katkeruuden täyttämä tyranni, joka pyrkii lähes uskonnollisella fanaattisuudella noudattamaan suuren idolinsa Scarin esimerkkiä sekä kukistamaan Simban, Jylhämaan todellisen kuninkaan. Zira on kuin naispuolinen versio Scarista, mutta jää auttamatta esikuvansa varjoon. Huolimatta kohahduttavasta musiikkikappaleestaan elokuvan aikana ja katkeraan loppuun asti jatkuvasta vihastaan Zira on kuitenkin vain Scarin kalpea muisto, jonka koko valta ja kaikki suunnitelmat perustuvat Scarin toimintaan. Hän on kuitenkin tarpeeksi räväkkä persoona päästäkseni listalleni, vaikka joskus lapsuudessa en juurikaan hänestä juuri piitannut; kenties aika on lisännyt perspektiiviä tällaiseen yksilöön.

19) Milla Magia

Roope Ankan vastustajista varmaan sähäköin ja aistillisin pääsee aika matalalle listallani pelkästään sen takia, että useat Aku Ankan taskukirja -tarinat hänestä saavat Millan näyttämään käytännössä täysin kyvyttömältä tai suorastaan kykenemättömältä oppimaan virheistään. Parhaimmat versiot tästä synkästä, lumoavasta ja vaarallisesta noidasta löytyvät ankkamestari Carl Barksin, oppipoikansa Don Rosan sekä tarunhohtoisen Ankronikka-sarjan maailmoista, joissa Milla myös osoittaa kykyä oppia ja aiheuttaa todellista vaaraa. Valitettavasti nämä tarinat ovat yhä useammin jääneet sähläävämmän version varjoon. Myöskin jotkin Millan juonet ovat suoraan sanottuna puolivillaisia parhaimmillaankin: hän haluaa Roopen ensilantin, onnenlantin, sulattaakseen sen Vesuvius-vuoren liekeissä ja tehdäkseen siitä itselleen mahtavan taikakalun. Taika kuitenkin vaatii sitä, että kolikko kuuluu maailman rikkaimmalle yksilölle ja useammin kuin kerran on neiti Magia ollut turmella Roopen koko omaisuuden tavoitellessaan kolikkoaan (jolloin koko ruljanssi olisi ollut yhtä tyhjän kanssa).

18) kapteeni Koukku (Peter Pan)

Kukapa ei muistaisi mainiota kapteeni Janne Koukkua? Tuo krokotiilin ahdistelema käsipuoli merirosvopäällikkö on huvittava karikatyyri brittiherrasmiehestä sekä rosvosta. Koukku varmaan jollain tasolla pitää loukkaavana sitä, että hänen verivihollisensa on pikku poika, joka osaa lentää - mutta toisaalta hän varmaan pitää myös loukkaavana miehistönsä yleistä kyvyttömyyttäkin. Koukku ei kuitenkaan roistona (ainakaan Disneyn versio) erityisen korkealle listalla pääse. Vaikka hänessä on kyllä uhkaa ja taitoakin (ja hän on miekkailutaidossa parempi kuin Peter Pan, kunhan se poika vain pysyy jalat maan pinnalla), niin hänen armoton pelkuruutensa, ikuinen valituksensa ja yleinen tehottomuutensa jättää hänet kauas listan kärjestä. On myönnettävä, että nähtyäni Foxin Peter Pan and the Pirates -sarjan ja Hook-elokuvan Koukun, Disneyn Koukku jäi auttamatta varjoon.

17) Jafar (Aladdin)

Useille voi tulla järkytyksenä, miten alas olen arvostellut ikisuosikki Jafarin. Minun on tunnustettava: en ole ikinä jostain syystä pitänyt Jafarista. Elokuvan sankari Aladdin sekä ratkiriemukas Lampun Henki veivät selvän voiton luihusta hovijuonittelijasta, huolimatta hänen täysin psykopaattisesta naurustaan, ylimielisestä käytöksestään sekä taidokkaasta toiminnastaan. Jafar kuitenkin pääsee listalle jo sen takia, että hän on täydellinen vastustaja Aladdinille: luonteensa ovat vastakkaisia, jopa värimaailmat ovat vastakkaisia ja kumpikin on oudolla tavalla samalla lailla älykäs, tai ainakin joustava. Loppupeleissä kuitenkin Jafarin vallanhimo sokaisi hänet (kuten niin useille roistoille käy tarinoissa) ja se johti hänen turmioonsa loppupeleissä. Mutta hänestä on tullut Disneyn ikoninen roistohahmo, saavutus joka ansaitsee kunnioitusta.

Hauska fakta: Jafarin suomenkielinen ääninäyttelijä on esiintynyt eräässä toisessakin roolissa Disney-suomennoksissa: Nalle Puhin Tikruna.

16) Oogie-Boogie (Nightmare Before Christmas)

Halloweenin maailman ilkein ja kurjin olento, Oogie-Boogie eli Mörkö on kurpitsakuningas Jackin murheenkryyni. Tämä huiputtava, valehteleva, uhkapelejä harrastava, julma, ilkeä ja kerta kaikkisen inhottava (ja murhanhimoinen) syntisäkki menee paljon pidemmälle kuin Jack olisi ikinä halunnut hänen menevän - tai olisi ikinä sallinutkaan: Oogie-Boogie haluaa tappaa itsensä Joulupukin ja tekee sen mahdollisimman kierolla tavalla, ottamalla hänet mukaan sairaaseen uhkapeliinsä, jossa panoksena on Pukin henki - ja tietysti Mörkö huijaa. Oogie-Boogie ei välttämättä kokonaisuudessaan vakuuta, vaikka kieltämättä limainen lurjus onkin, mutta hänen tyylinsä ja outo huumorintajunsa on jättänyt minuun lähtemättömän vaikutuksen.

15) professori Ratigan (Basil Hiiri mestarietsivä)

Tämä epätoivoisesti hiireksi itseään kutsuva viemärirotta on Sherlock Holmes -karikatyyri Basil Hiiren verivihollinen, "rikosten Napoleon". Ratiganilla on pitkä rikosrekisteri takanaan ja herrasmiesmäisen tarkka tyylitaju sekä puheenparsi... aina siihen pisteeseen asti, että hänen huvittuneisuutensa lakkaa, jolloin sisäinen eläin paljastuu. Ratiganin pirullisen riemukas laulu oli varmaan eräs lapsuuteni kohokohdista ja hänen muutoksensa juonittelevasta vallananastajasta verenhimoiseksi, väkivaltaiseksi ja lähes mielettömäksi katutappelijaksi järkytti minua aina suuresti, eittämättä elokuvan synkimpää antia. Legendaarinen näyttelijä Vincent Price näytteli tätä hiirivaltakunnan rikollisneroa ja huhujen mukaan nautti suorituksestaan suunnattomasti, enkä ihmettele ollenkaan: Ratigan on niin intellektuelli johtoportaan synkkä nero kuin fyysisesti uhkaava, vahva ja lähitaistelussa pärjäävä peto.

14) prinssi Juhana (Robin Hood)

Minun on tunnustettava, ettei tämä pelkurimainen ja valittava leijonanraakile olisi ikinä välttämättä edes päässyt listalleni, ellei hän olisi ollut varmaan ensimmäinen Disney-roisto, josta minulla on selkeä muistikuva. Rahanahne, keimaileva ja pelkurimainen kruununanastaja Juhana on jättänyt lähtemättömän vaikutelman ja hänestäkin löytyy outoa pelottavuutta: Juhanan ilme ja olemus sir Hissin yrittäessä lohduttaa häntä sademyrskyn aikana on oikeasti jollain tasolla karmiva ja hänen käytöksensä Hissin mainittua munkki Tuckin osoittaa, ettei tämä harjaton leijona ole vaaraton tai pelkkä irvailun kohde, hän on aidosti julma ja ilkeä. Juhana pääsee suhteellisen vähällä rikoksistaan (hän kuitenkin yritti tapatuttaa Robin Hoodin ja munkki Tuckin ja vangitutti ainakin puolet Nottinghamia), mutta tavallaan vankipukuun pukeutuminen on sopiva kohtalo tälle riikinkukolle.

Hauska fakta: Peter Ustinov, tunnettu englantilainen (nyt jo edesmennyt) näyttelijä näytteli niin Juhanaa kuin tämän veljeä, kuningas Richardia, Robin Hoodin englanninkielisessä versiossa.

13) Chernabog (aka Paholainen) (Fantasia: Night On The Bold Mountain)

Aivan suoraan sanottuna tämä hirviö karmi minua yli kaiken lapsena. Vanhempani olivat joskus nauhoittaneet Fantasian, mutta olivat sitten myöhemmin nauhoittaneet päälle Röllejä, Muumeja ja ties mitä. Mutta. Niinpä niin, juuri tämä osuus elokuvasta oli jäänyt nauhoittamatta. Aavemainen musiikki, synkkä tunnelma, kuolleiden sielut sekä tuo kauhea helvetinlieskojen herra oli painajaisten aihe minulle. Ei Chernabog varsinaisesti tehnyt mitään, mitä nyt "leikitteli" tuomituilla sieluilla ja piruilla, mutta hän oli aivan tarpeeksi kauhea jo sellaisenaan. Hän on ansainnut paikkansa listalla.

12) Hector Barbossa (Pirates of the Caribbean)

Mustan Helmen merirosvolaivan kapteeni sekä yksi niistä onnettomista, joka varasti atsteekkien kirottua kultaa muuttuen epäkuolleeksi, on varsin lähellä legendaarista merirosvohahmoa Pitkää-John Silveria tämän useissa eri elokuvamuodoissa. Barbossa on älykäs (ja osoittaa sen varsin piruilevalla tavalla Elizabeth Swannille Mustan Helmen kirouksen alkupuolella), vaarallinen, taitava ja kokenut sekä täysin valmis käyttämään lain sanaa lain henkeä vastaan. Ja ennen kaikkea hän on epätoivoinen pääsemään eroon epäelämän kirouksesta. Hänen ahdinkoaan fyysisten ilojen puutteesta on kenen tahansa varsin helppo ymmärtää. Barbossan olemus ja persoonan voima sekä hänen outo huumorintajunsa oli tehokas vastine Jack Sparrowille (Will Turnerissa eikä Elizabethissa ollut riittävää karismaa tuon merirosvon persoonan vastineeksi). Ainut syy, miksei Barbossa ole listallani korkeammalla on se, että hän niin sanotusti vaihtoi puolia; hän pysyi merirosvona, mutta hän alkoi muiden henkilöiden kanssa (pienen kuolemanmatkansa jälkeen) taistella uutta pahaa, Itä-Intian kauppakomppaniaa, vastaan. Barbossalle omistettu kappale, Barbossa Is Hungry, on myös yksi elokuvan soundtrackin uljaimmista kappaleista.

11) Scar (Leijonakuningas)

Scarin sijoittaminen näinkin keskelle listaa voi kummastuttaa useita, olihan hän Disneyn menestyksekkäimmän elokuvan roisto ja olihan hänellä yksi parhaimmista musiikkikohtauksista, mitä roisto voi toivoa. Mutta Scar on pohjimmiltaan varsin heikko olento: hän ei pääse eroon veljensä varjosta, tekipä mitä tahansa. Scar on kieltämättä älykäs ja juonikas, mutta kun hän viimein saa vallan, jota on jo pitkään toivonut, hän ei osaa käyttää sitä kunnolla ja sortuu takaisin vanhaan kitinäänsä (mikäköhän Disneyllä ja sen leijonaroistoilla on kitinän kanssa?). Scar on kuitenkin vaikuttava vastustaja Simballe ja loppuun asti ovela, mutta kompastuu lopulta omaan juonitteluunsa: jos puhuu pahaa jostakusta tulisi tarkistaa, ettei tuo joku (tai nuo jotkut) ole kuulemassa. Scar tuntuu itse asiassa erään itämaisemman kissapedon henkiseltä perilliseltä; näyttävästi Scarilta kuitenkin puuttui tuon tiikerisetänsä itsehillintä ja -kuri saavuttaakseen suosioni.

10) Hornansarvi (Hiidenpata)

Kuningas Hornansarvi perustuu löyhästi Alexander Lloydin Prydainin Kronikoiden kuningas Sarvipäähän (joka esiintyi vain sarjan ensimmäisessä kirjassa) sekä suureen pahuuden valtiaaseen, Annuvinin maan kuninkaaseen Arawniin. Hornansarvi on pelottava, siitä ei pääse mihinkään: etäisesti Kuolemaa muistuttava, sarvipäinen, demoninen epäkuollut velho(ko?) janoaa Hiidenpadan pahaa mahtia herättääkseen kuolleiden armeijan. Hornansarvi on julma ja armoton ja täysin valmis uhraamaan jopa omat palvelijansa päämääränsä vuoksi (ja silloinkin, kun ei ole heitä uhraamassa, kohtelee heitä kaltoin). Tämän pelottavan pimeyden valtiaan sekä vainajien sotaväen takia Hiidenpata oli yksi pelottavimmista Disney-elokuvista ja tämä taas johti siihen, että siitä tuli suunnaton floppi (todellista pahuutta: turmelee jopa omien tekijöidensä menestyksen!). Hornansarvi saattaisi olla korkeampana listalla, jos hänen luonteestaan saisi enemmän irti - nyt se on vain paha pahan vuoksi.

9) Shere Khan (Viidakkokirja)

Tämä ihmisiä vihaava tiikeri on kuin Scarin esivanhempi: sivistyneesti puhuva, brittikorostusta käyttävä kissapeto. Mutta Shere Khan on jo huipulla, kun hänen tarinansa alkaa: kaikki pelkäävät tätä julmaa tiikeriä. Hänen ei tarvitse juonitella eikä madella eikä teeskennellä. Shere Khanin itsevarmuus on uskomatonta luokkaa ja se tehoaa, sillä jopa Kaa-käärmeen yritykset lumota murhanhimoinen tiikeri epäonnistuvat ja valtava boa pelkää itsekin tiikeriä. Ja kuten kaikki kunnon kissat, Khan haluaa leikkiä ruoallaan ennen armoniskua...

8) Davy Jones (Pirates of the Caribbean)

Lentävän Hollantilaisen oletettavasti kuolematon kapteeni on merien kauhu merirosvoelokuvasaagassa, jonka nimi aiheuttaa taikauskoista pelkoa ja jonka kanssa sopimuksen tehnyt palvelee vuosikymmenet tuolla kauhujen laivalla. Jones on traaginen Disney-roisto: hän ei aina ollut kauhea hirvitys, vaan petos ja pettymys teki hänestä katkeran, julman ja ilkeän hirviön. Jones onkin kohonnut suosiossa elokuvasarjan myötä ja hänen tragediansa - menetetty ja petetty rakkaus - antaa tälle hirviölle jotain inhimillisyyttä, vaikkakin sitten vain menneisyyden kaikuna.

7) Kulta-Into Pii

Roope Ankan paha kuvastus, Kulta-Into Pii on ilkeä, ahne, armoton ja täysin vailla moraalia; hän on täysin valmis tappamaan, huijaamaan ja sabotoimaan saadakseen lisää rahaa ja omaisuutta ja suhtautuu Roopeen ei ystävällisenä vihollisena (kuten joskus erään toisen ankkamiljardöörin, Kroisos Pennosen, on sanottu sanoneen) vaan täytenä vihamiehenä, joka tulee poistaa keinolla millä hyvänsä. Piin tragedia lienee siinä, ettei hän koskaan tajua, että Roope voittaa hänet usein juuri siksi, ettei hän alennu samalle tasolle ja että Roope on valmis auttamaan ja tulemaan autetuksi. Pii on yksin, kun taas Roopella on perheensä. Tehokkaampaa peilikuvaa Roope Ankalle on vaikea kuvitella (ja kaiken muun hyvän lisäksi Ankronikka-sarja jopa lisäsi tälle maailman toisiksi rikkaimmalle ankalle voimakkaan skotlantilaisen korostuksen, joten hänellä saattaa olla samanlaiset lähtökohdat kuin vihamiehellään Roopella).

6) lordi Cutler Beckett (Pirates of the Caribbean)

Hector Barbossan jäätyä taakse lordi Cutler Beckett, Itä-Intian kauppakomppanian johtaja sekä Ison-Britannian kuninkaan edustaja, nousi Pirates of the Caribbean -sarjan roistotähdeksi. Tämä jäätävä, kylmä, laskelmoiva, aina rauhallinen ja hillitty englantilaisaristokraatti ei uhraa ajatustakaan yksilön vapaudelle, kunnialle, oikeudelle tai aiheuttamalleen hävitykselle - häntä kiinnostaa vain valta, omaisuus sekä suosio kuninkaan hovissa. Beckett on kaikista merirosvosaagan hahmoista hillityin ja passiivisin käytökseltään, mutta silti hänessä on sitä jotain karmivaa kylmyyttä, joka saa Davy Jonesin uhkaavuuden, krakenin kauheuden ja Barbossan oveluuden vaimentumaan. Ja vain harva kuolevainen hahmo voi kehuskella samanlaisella lähtölaukauksella tästä maailmasta seuraavaan kuin lippulaivansa mukana kuoleva Beckett. Beckett ei ole täysin tunteeton ja intohimoton hahmo - sen lisäksi, että raha ja valta ovat hänelle tärkeitä, niin hän tuntuu välittävän todella paljon järjestyksestä, vaikka sitten armottomasta. Ja tähän järjestykseen eivät merirosvot eikä etenkään Jack Sparrow kuulu. Minusta on varsin huvittavaa myös, että sopimukset Beckettin kanssa ovat aivan yhtä paljon sopimuksia paholaisen kanssa kuin Davy Jonesin pestitarjoukset - ehkäpä enemmänkin, koska ne aiheuttavat suuren osan trilogian toisen osan kommelluksista.

5) Ursula (Pieni Merenneito)

Ursula, merikuningas Tritonin karkottama lonkerotäti ja ehta merinoita, on Haades-jumalan ohella yksi Disneyn limaisemmista roistoista, joka on täysin valmis tekemään ties mitä sopimuksia ja diilejä (ja niin alamaailman kuningas kuin merien noita-akka on varustettu huumorintajulla). Ursula ei vaikuta missään vaiheessa harmittomalta, mutta hänen todellinen vaarallisuutensa piilee pinnan alla: hänen päämääränsä on syrjäyttää Triton ja hallita valtameriä puolijumalaisena tyrannina. Ursula on valmis mihin tahansa estääkseen tämän suunnitelman epäonnistumisen, myöskin lumoamaan ihmiseksi muuttuneen Arielin rakkaan prinssi Erikin. Ursula ei ole aivan yhtä ikoninen pahan hahmo kuin alla mainittava roistotar, mutta hän on varmasti yhtä tunnettu ja yhtä paljon lasten vihaama, pelkäämä ja rakastama vihulainen. Ja hänen muutoksensa jättiläiseksi sekä kuolemansa järkyttivät minua varsin pahasti lapsena elokuvateattereissa; muistan edelleen sen naurun...

4) Pahatar (Prinsessa Ruusunen)

Jos Jafar on Disneyn ikoniroisto, niin Pahatar on sitä juonittelevaa suurvisiiriä enemmänkin. Tämä demoninen "keijukummi" on elegantti, jollain karmaisevalla tavalla kauniskin, kohtelias, rauhallinen (aina tiettyyn pisteeseen asti) sekä täysin pahansuopa. Hän on valmis tappamaan viattoman pikkulapsen kostona siitä, ettei saanut kutsuja ristiäisiin; ja hän on valmis pitämään nuorta miestä sata vuotta vankeudessa vain, jotta saisi naureskella kostonhimossaan. Pahattaren virhe oli kuitenkin luottaa sokeasti aivottomiin kätyriörkkeihinsä näiden etsiessä kadonnutta prinsessa Auroraa; tämän jälkeen ei Pahatar tätä virhettä tehnyt, tosin hänen turmionsa siemenet oli jo kylvetty. Ja muutos lohikäärmeeksi on edelleen Disneyn vaikuttavin; Jafarin jättiläiskobra jää pahasti jälkeen. Pahatar on niin ikoninen pahuuden symboli, että hän on myös Kingdom Hearts -pelisarjassa roistojen johtotähti. Hän on todellakin ansainnut pahan valtiattaren arvonimensä.

3) Mustakaapu

Musta-Pekka voi olla Mikki Hiiren yleisin ja kenties kuuluisinkin vihollinen, mutta Mustakaapu on taatusti vaarallisin, tappavin ja salaperäisin. Vaikka Mustakaavun ensiesiintymisessä hänen kasvonsa paljastettiinkin, niin myöhemmin tämän asian merkitys on kutistunut koko ajan ja joissain tarinoissa Mustakaapu on jo lähes elävä varjo, ei niinkään mies mustan kaavun alla. Tämä rikollinen nero on jonkin sortin rikosmaailman Leonardo da Vinci: teknologia, kemia, alkemia, salatieteet, liikemaailma, historia ja politiikka eivät tunnu tuottavan hänelle mitään vaikeuksia ja hän on suorastaan kuuluisa useista eri robottiprojekteistaan. Ja vaikka hänellä on joissain tarinoissa pakonomainen tarve olla edes jossain määrin rehellinen ja tarjota pelastuksen mahdollisuutta, niin hän on silti täysin valmis tappamaan viattomia saavuttaakseen päämääränsä - maailmanherruus (tai pelkästään Mikki Hiiren tuhoaminen täydellisesti). Tämä synkkä hyypiö on eittämättä Mikki Hiiri -roistoista suosikkini sekä yksi Disneyn sarjakuvamaailman vaarallisimpia roistoja.

2) Haades (Herkules)

Tämä sähäkkä, viisasteleva, vitsejä viljelevä ja herkästi tulistuva manalan jumala on yksi lempihahmoistani Disneyssä (ja olen jopa pelannut häntä larpissa). Säästöliekkinsä juhannusrovioksi roihauttava jumalolento on aidosti hauska ja tietyllä tavalla häntä ymmärtää: muut jumalat saavat elää Olympus-vuoren loistossa ja yltäkylläisyydessä ja hänen työpaikkansa on manalan synkkyys. Katkeruus ylijumala Zeusta ja muita jumalia kohtaan on ymmärrettävää, etenkin jos tilanne on jatkunut maailman syntymästä lähtien. Haades on myös, kuten useat muutkin roistot tällä listalla, aidosti vaarallinen huolimatta vaikutelmasta: hän kykenee kauheisiin julmuuksiin ja neuvotteleminen hänen kanssaan on kirjaimellisesti sopimuksen tekemistä paholaisen kanssa. Haades on myös yksi niistä harvoista roistoista tälläkin listalla, joka ei voinut aidosti millään ennustaa häviötään: viimeistään Herkuleksen paluu jumaluuteen oli täysin ennalta näkemätön tempaisu, johon ei olisi voinut varautua. Ja Haadeksella on kaiken muun hauskan lisäksi yksi erikoisominaisuus, joka tekee hänestä entistäkin hankalamman: hän ei voi kuolla, hän on jumala. Joten pikkupirut Piina ja Paniikki saattavat vielä kärsiä päätöstään olla auttamatta eittämättä usein väkivaltaiseksikin heittäytyvää isäntäänsä. Tämä jumalista synkin ja huumorintajuisin häviää kuitenkin eräälle toiselle roistolle suosiossani...

1) tuomari Claude Frollo (Notre Damen kellonsoittaja)

Ykkösenä listallani on Notre Damen kellonsoittajan julma, kylmä, ylimielinen ja vaikutusvaltainen lainvartija Claude Frollo. Frollo kaikessa uskonkiihkossaan, tuhovimmassaan, ilkeilyssään, kuivassa huumorissaan ja hallitsemattomissa haluissaan on pelottavan realistinen roisto Disneyn listoilla.  Hänen toimensa ovat epäinhimillisiä ja julmia koko elokuvan ajan, mutta tavallaan me ymmärrämme motiivit niiden takana: Frollo todella uskoo suojelevansa Ranskaa sekä kristittyä yhteiskuntaa taistelemalla väkivalloin mustalaisia ja poikkeavia vastaan; ja hänen kauhea ristiriitansa oman himonsa ja uskonnollisten vakaumustensa kanssa on liiankin tuttu maailman uutisista. Frollon realistisuus ja synkän uljaat ääninäyttelijät - edesmennyt Tony Jay alkuperäiskielellä ja suomeksi Ossi Ahlapuro - ovat tehneet hänestä roiston, jota en voi unohtaa kun ajattelen Disneyn roistoja eikä häntä voi ohittaa. Ja pelottavinta Frollossa on, että joku hänen kaltaisensa voi hyvinkin kävellä vastaan kadulla.